Tulisko musta isona vaikka metsäkoneen kuljettaja?

Ennen kuin ensimmäinenkään Olivia-lehti oli tipahtanut postilaatikkoon, olin jo kyllästynyt koko muotivouhotukseen. Siis Louis Vuitton, who cares? Siinä samassa mä vähän jo kyllästyin kirjoittelemaan tänne hassuja, mutta ehkä mä vielä tästä nousen. Nyt kun vielä harvempi käy tätä lukemassa, niin ei ole mitään paineita mitä tänne kirjoittelee. ;) Rakas mieheni mainitsi, ettei tullut mitenkään suurena yllätyksenä, että olen jo kyllästynyt kirjoittelemaan.

Mutta tasapainon vuoksi olen hurahtanut ihan muihin asioihin. Aloitan/aloitin Lingon & Blåbärin jälleenmyyjänä. Jostain syystä olen aika innoissani asiasta. Eikä tämä ehkä ole ihan viikon kestävä innostus (niin paitsi jos ekat kutsut on ihan hirveet ja lisää kutsuja ei ole tulossa.), koska mietin tätä jo jonkun aikaa. Ja onhan mulla tähän ihan koulutuskin, n. 10-vuotiaana kiertelin monetkin myyntikokoukset - silloin tosin Oriflamen kokouksia, mutta kuitenkin. Ehkä ne opit on jossain selkärangassa vielä. Sitä paitsi, yläasteen äidinkielen opettaja suositteli mulle esitelmän jälkeen ammattia, jossa "joutuisi" esiintymään. Tätäkö se tarkoitti? (Esitelmä Agatha Christiestä, jonka olin unohtanut tehdä, jonka jouduin pitämään hyvinkin hatarilla muistiinpanoilla.)

Minun kannattaisi muutenkin perustaa tulevaisuuden suunnitelmat sen mukaan, mihin olen sanonut, että en ikinä. Nuorempana sanoin, etten ikinä lukisi itseäni merkonomiksi. Nyt olen merkonomi (automaatioasentaja koulutuksen lisäksi). Miehestäni sanoin, etten tuon kanssa ainakaan seurustelisi. Myyntityöstä taas, että siihen en ainakaan rupeaisi. Never ever. Luulen, että tuo lähestyvä 30-vuoden ikä alkaa näkyä siten, että miettii aina vain enemmän mitä haluaisi isona tehdä, että tässäkö se nyt on? Ja mitä haluaisi vielä tehdä. On haikeaa jättää jäähyväisiä jo pakostakin haudatuille haaveille ja ajatuksille, halusin nuorena matkaoppaaksi ja oletin asuvani joitain vuosia ulkomailla syystä tai toisesta. Mun on vieläkin mahdotonta tehdä mitään ammatinvalinta testejä, koska vastaan niihin sen mukaisesti mitä oletan, että niihin halutaan vastattavan. Tai minkä tuloksen juuri sinä päivänä itse haluaisin testistä saada. Pääsin psykologisesta testistä loistavin arvosanoin läpi lukemaan bioanalytiikkaa, jonka lopetin kahden päivän jälkeen, koska mua ällötti koko homma. Itse olin siis ehkä vähän ymmärtänyt väärin homman idean. :D

Voi juku.

Virtuaalitodellisuutta

On täysin käsittämätöntä miten ihmisten jonkinlainen pieni sensuuri, mitä he toivottavasti käyttävät oikeassa maailmassa lopettaa toimintansa internetin keskustelupalstoilla tai vielä hurjempaa jopa facebookissa omalla nimellä. Tänään katselin Saana Parviaisen (eli siis tän Parviaisen tuleva ex-vaimo) fb sivuja ja hänen päivityksiään. En tiedä onko päivitysten takana edes oikea Saana vai joku ihan toinen, mutta näihin kommentteja antavat ihmiset luultavimmin ovat aivan todellisia. Koska toinen ihminen on “julkkis” voi näköjään antaa tulla ihan täyslaidallisen toisen niskaan. Niinkin kantaaottava päivitys kuin “miu miu miu” (tai jotain muuta vastaavaa) oli saanut ihmiset kirvoittamaan sanaisen arkkunsa ilman minkäänlaista sensuuria. “ootpa hölmö” “ei sitten ollu mitään järkevää sanottavaa” ja ihan suoraa haukkumista. Käsittämätöntä , ja tämän nämä ihmiset tekevät ihan omalla nimellä ja omalla naamalla tuntemattomalle ihmiselle. Ohhoi.

Alle viikko sitten oli uutinen Romaanien tappelusta kirvoittanut mielipiteen vaihdon muutamassa ihmisessä, jälleen uutisen kommentoiminen oli lähtenyt täysin käsistä ja mitä uskomattomimmin sanakääntein ehdotettiin kyseisten Romanien palautumista omaan kotimaahansa, tai oikeastaan kaikkien ulkomaalaissyntyisten. Kommenttien välillä ihmeteltiin miksi keskustelupalstoilla viitataan rasistien olevan vähän koulutettuja ja keskimääräistä hölmömpiä. Todella outoa.
Asioista kannattaa ja pitää keskustella, mutta kannattaisiko pysyä asiallisuuksissa, eikä välittömästi vaan heittää hiekkaa sinne tänne huiskien ilman minkäänlaista järkeä.

Ja auta armias, jos yrität löytää jotain tietoa jostain ja vahingossa eksyt suomi24 palstalle. Jos jonkinnäköiset asiantuntijat voivat kertoa 100% varmuudella, että miten nyt kannattaa toimia tilanteessa kuin tilanteessa.

Mutta jos haluaa kuluttaa aikaa, voin lämpimästi suositella kaksplussan mitäs nyt? - palstaa.

Mä olen niin tulossa vanhaksi kun ihmisten typeryys jostain syystä ärsyttää ihan käsittämättömästi. 

Olivia Rouge ja iiihana syksymallisto

Oijoi, voi voi.. Rakas joulupukki, saisiko tehdä vielä pari lisäystä toivelistaan...

Oih, nää kaikki on aika täydellisiä, mutta ehkä mä nyt jäin haikailemaan toistaiseksi eniten tän ihanan paidan perään. Mutta ei sekään toimi farkujen kera, joten se olis pakko hankinta sitten musta hamekkin.

Ja näitä ihanuuksia siis Olivia Rouge nettikaupasta.

kalastajatorpalla tuulee.

Viikonloppu oli ja meni, mies rakenteli pihalla pressuvajaa rakkaille romuilleen ja minä yritin tienata muutaman ekstra rahan kirpputorilla, tosin vähän huonolla menestyksellä.

Yritin aloittaa kunnon kotivaimolle sopivan projektin ja hain oikein hamekankaan kaupasta ja kaavapaperia ja aloitin tutkimaan tarkemmin lehdessä ollutta, helpoksi kehuttua kaavaa. En sitten ihan ymmärtänyt, että pitääkö se kangas aluksi taittaa ja mitkä niistä kaikista viivoista nyt sitten kuului siihen mun hameeseen ja sitten ahisti niin paljon, että täytyy ilmeisesti pyytää apua vielä anopilta. Mutta sanotaanko näin, että projekti aloitettu ja laitettu takaisin kaappiin! Koska siis mähän tosiaan ostin vapputorilta itselleni ompelukoneen! Aivan samanlaisen kuin ala-asteella oli, joten ei sillä mitenkään voi epäonnistua! Vielä en tiedä mihin väliin mä aion mahduttaa mun uuden harrastuksen.

Uudet harrastukset oli viime viikon juttu muutenkin, kävin ensimmäisen kerran koripalloilemassa ja sunnuntaina naapurin vetämässä jumpassa! Koripallosta muistoksi jäi todella kipeä ranne ja jumpasta niin kipeät reidet, etten tahdo oikein vessaan päästä. Ei vanhan kannattais. (varsinkin kun huomaa olevansa siitä nuorimmasta päästä. Pöö.)

Ja kattokaa miten hienon omenapiirakan tää teki. Tosin, laitoin sen ensin liian pieneen vuokaan ja huomasin tämän ongelman vasta kun olin laittanut puolet omenista päälle, joten vaihdoin sen pellille, joka oli taas liian iso taikinalle, mutta oli se ihan kohtuullista silti. Maistoin tosin eilen tämän piirakan “oikeaa” versiota, eikä tarvitse kovasti tapella kumpi oli parempi.
Kuvassa myös vanha ja uskollinen El mikser.

Ja tässä keittiöapulainen köyhän miehen majassaan.

Syksy, mums

Syksy tuntuu saapuvan pikkuhiljaa, vaikka ottaakin aikamoista takapakkia 20c lämpötilalla näin syyskuun viimeisen päivän kunniaksi. Tänään on kynttilät otettu esille, ostettu kukkia piristämään olohuonetta ja pieni siivous odottaa vielä, jotta viikonloppu saa taas alkaa.

Tämän päivän päiväuniaika menikin surffaillessa ihanien vaatteiden maailmassa. Ilomieli ekodesign -sivuilla oli vaikka mitä ihania hameita...

Ja iiihana Olivia Rouge hame. Olisko se 30v hame, kuitenkin tämmönen, eikä koko mekko? Kysynpä vaan. Nam.

Vintage sewing pattern: 1950s deep V dress

Vintage sewing pattern: 1950s deep V dress, a photo by vintagemode on Flickr.

Siinä olis vähän mallia mekolle vaikka ens kesän juhliin..  Tosin 2/3 hihat, hyvä vai huono idea?

Kirpparilöytö

Törmäsin kipparilla kierrellessäni tähän ihanaan englantilaiseen Gor-Ray merkkiseen punaiseen hameeseen. Uskomattoman taiteellisesti otetussa kuvassa näkyy myös mun pieni vinkki Joulupukille jääkaapin ovessa. Voiko sen nyt enää selvemmin sanoa? ;)

Se on täyttä villaa ja aika magee. Pieni googlettelu antoi tulokseksi muutaman vanhan mainoksen.

Ei kerrota, että se ehkä vähän kiristää (lue, ei mahdu) uskomattoman leveän takapuolen kohdalta, mutta mun nakki - punaviini dieetti tehosi heti 200g verran. :D Tai sitten se oli ne hiukset, jotka tippuivat kampaamon lattialle.

Googletellessa löytyi myös tämä ihana blogi, Serendipity handmade, johon pitää palata vähän myöhemmin paremmin.

Rakas Joulupukki...

Marie Claire - lehdestä löysin nämä ihanat Clarksin kengät, joista oli aivan ihana mainos, mutta mainosta en nyt mistään netistä löytänyt ihasteltavaksi. (lehden sivu päätyi jääkaapin oveen pieneksi vihjeeksi... ehkä tosin, puolen tunnin mä haluun nää - huokailut toivat jo ilmi pienen toiveen. Tosin.. turha toive.. :P)

Tässä kuitenkin nää kengät.. aaahhh..

Vinkkejä nopeaan laihdutukseen

Ajattelin koota alle muutaman hyvän vinkin nopeaan ja pysyvään laihdutukseen.

• Käy kampaajalla - muutaman kuukauden vapaana rehottanut moppi poistuessaan pudottaa ainakin kilon vaa´alta. 
• Poistata sisäelin, mielellään joku turha kuten sappirakko. Miinuksena vähän kipeät haavat, mutta pudotus on pysyvä ja ainakin n. 100g. 
• Yritä nukuttaa 2-vuotiasta päiväunille parisen tuntia. Höyrynä poistuvat nesteet vähentävät turvotusta ja antavat voittajafiiliksen.
• Epäonnistu nukutuksessa, jonka jälkeen hyötyliikuntana loppupäivän juoksemista ja komentamista, menetet kalorit n. 300.
• Jos nämä eivät onnistu, ota pois housut.

Uh. Vaaka näyttää sinnikkäästi samaa JO neljättä päivää. Kostoksi siitä, että pitkäjänteisestä yrityksestä huolimatta tuloksia ei synny en punninnut tänään syömisiä, en kirjannut niitä ylös, söin epäsäännöllisesti, otin toisenkin kerran omenapiirakkaa ja iltapalaksi aion nauttia Liedon lihakaupan nakkeja. (anoppi toi <3) 

Liedon lihakaupan nakit ovat ihan parhaita, ja kaupastahan löytyy myös kuuluisia Finlanders nakkeja, jossa vappuaattona 2010 Finlanders heitti nakkien julkistamiskeikan.


Tämä on nimeltään laulumakkara, koska kun sitä syö, tulee jano ja sitten laulattaa, nauraa Finlandersin solisti ja rumpali Jussi Lammela ennen makkaroiden julkistamiskeikkaa Liedon lihakaupan edustalla.
-Turun tienoo 4.5.2010 

Tatei ja muit siänii

Naapurin naiset veivät minut sienestämään lähimetsään ja alla näette hurjan saaliin suppilovahveroita, kantarelleja ja jotain tosi hyviä sieniä, minkä nimeä en enää muista. Viime vuoden sienestysreissulla saaliina kotiin tuotiin kaksi kantarellia, joten oli parempi vaihtoehto lähteä sienestämään lähiseudun asiantuntijoiden kanssa.

Kuvassa hurja saalis!


Tästä innostuneena otin vastaan tarjouksen ilmaisesta pakasteesta. Joten pian kellarissa pöhisee ylimääräinen pakastin! Joka tarkoittaa sitä, että ensi vuonna olisi ehkä parempi kerätä vähän enemmänkin pakastettavaa. Nyt on voinut hyvin mielin vedota siihen, että pakasteeseen ei mahdu ja laiskotella sohvalla.

Sienistä piti kehitellä jotain syötävääkin, ettei niille käy kuten yleensä meidän sienille, että ne muuttuvat limaksi jääkaapissa.. Ohje tuli sopivasti Yhteishyvän mukana ja sen piti näyttää aavistuksen erilaiselta, mutta päätin tehdä siitä vähän tommosen rapsakka kuorisemman. Hyvää se silti oli. :)

My life without a pony

Blogin kirjoittamiseni on tuhoon tuomittua. Ensinnäkin siksi, etten osaa kirjoittaa. Minulla on tapana kirjoittaa aivan liian viisaasti ollakseni täydellisen Keimo. Tuloksena on jotain todella typerää. Sitä paitsi, keskittymiskykyni on pysähtynyt ala-asteelle. Voin sitoutua tähän siis 100% - ainakin kaksi päivää!

Tämän hetken hurahdus liittyy muotiin, hurahdus tapahtui viime viikolla ja sen johdosta täytyy tietysti perustaa blogi, koska kaikilla muillakin on. Ennen viime viikkoa, en ymmärtänyt mitä hienoa on Louis Vuittonin laukuissa, mutta nyt tämäkin alkaa avautumaan minulle. En tiennyt, että kyseinen puoti on aloittanut toimintansa vuonna 1854 ja kuosi on peräisin näiltä ajoilta, vaikka monogrammi onkin liitetty myöhemmin.

Hetkellisten hurahdusten lisäksi blogissani yritän kehittyä kotirintamalla taitavaksi emännäksi, yritän etsiä vyötäröäni, suunnittelen Excel-taulukoita vaativalla järjestelmällisyydellä mitä milloinkin (ensi vuonna 30v - big party! Wohoo!) ja kahlaan arjen läpi. Kotona minulla on seuranani kaksi lasta, 6kk ja 2-vuotta vanhat pojat.

Ymmärrän ettei tämä kiinnosta ketään, josko itseänikään, mutta onpahan muisto vuodesta, jolloin äiti hurahti bloggaamiseen.

Otsikko on kaapattu demin keskustelusta, jossa käsiteltiin aihetta, miten blogi pitäisi nimetä. My life without a pony oli minusta loistokas ehdotus.