Virtuaalitodellisuutta

On täysin käsittämätöntä miten ihmisten jonkinlainen pieni sensuuri, mitä he toivottavasti käyttävät oikeassa maailmassa lopettaa toimintansa internetin keskustelupalstoilla tai vielä hurjempaa jopa facebookissa omalla nimellä. Tänään katselin Saana Parviaisen (eli siis tän Parviaisen tuleva ex-vaimo) fb sivuja ja hänen päivityksiään. En tiedä onko päivitysten takana edes oikea Saana vai joku ihan toinen, mutta näihin kommentteja antavat ihmiset luultavimmin ovat aivan todellisia. Koska toinen ihminen on “julkkis” voi näköjään antaa tulla ihan täyslaidallisen toisen niskaan. Niinkin kantaaottava päivitys kuin “miu miu miu” (tai jotain muuta vastaavaa) oli saanut ihmiset kirvoittamaan sanaisen arkkunsa ilman minkäänlaista sensuuria. “ootpa hölmö” “ei sitten ollu mitään järkevää sanottavaa” ja ihan suoraa haukkumista. Käsittämätöntä , ja tämän nämä ihmiset tekevät ihan omalla nimellä ja omalla naamalla tuntemattomalle ihmiselle. Ohhoi.

Alle viikko sitten oli uutinen Romaanien tappelusta kirvoittanut mielipiteen vaihdon muutamassa ihmisessä, jälleen uutisen kommentoiminen oli lähtenyt täysin käsistä ja mitä uskomattomimmin sanakääntein ehdotettiin kyseisten Romanien palautumista omaan kotimaahansa, tai oikeastaan kaikkien ulkomaalaissyntyisten. Kommenttien välillä ihmeteltiin miksi keskustelupalstoilla viitataan rasistien olevan vähän koulutettuja ja keskimääräistä hölmömpiä. Todella outoa.
Asioista kannattaa ja pitää keskustella, mutta kannattaisiko pysyä asiallisuuksissa, eikä välittömästi vaan heittää hiekkaa sinne tänne huiskien ilman minkäänlaista järkeä.

Ja auta armias, jos yrität löytää jotain tietoa jostain ja vahingossa eksyt suomi24 palstalle. Jos jonkinnäköiset asiantuntijat voivat kertoa 100% varmuudella, että miten nyt kannattaa toimia tilanteessa kuin tilanteessa.

Mutta jos haluaa kuluttaa aikaa, voin lämpimästi suositella kaksplussan mitäs nyt? - palstaa.

Mä olen niin tulossa vanhaksi kun ihmisten typeryys jostain syystä ärsyttää ihan käsittämättömästi. 

Olivia Rouge ja iiihana syksymallisto

Oijoi, voi voi.. Rakas joulupukki, saisiko tehdä vielä pari lisäystä toivelistaan...

Oih, nää kaikki on aika täydellisiä, mutta ehkä mä nyt jäin haikailemaan toistaiseksi eniten tän ihanan paidan perään. Mutta ei sekään toimi farkujen kera, joten se olis pakko hankinta sitten musta hamekkin.

Ja näitä ihanuuksia siis Olivia Rouge nettikaupasta.

kalastajatorpalla tuulee.

Viikonloppu oli ja meni, mies rakenteli pihalla pressuvajaa rakkaille romuilleen ja minä yritin tienata muutaman ekstra rahan kirpputorilla, tosin vähän huonolla menestyksellä.

Yritin aloittaa kunnon kotivaimolle sopivan projektin ja hain oikein hamekankaan kaupasta ja kaavapaperia ja aloitin tutkimaan tarkemmin lehdessä ollutta, helpoksi kehuttua kaavaa. En sitten ihan ymmärtänyt, että pitääkö se kangas aluksi taittaa ja mitkä niistä kaikista viivoista nyt sitten kuului siihen mun hameeseen ja sitten ahisti niin paljon, että täytyy ilmeisesti pyytää apua vielä anopilta. Mutta sanotaanko näin, että projekti aloitettu ja laitettu takaisin kaappiin! Koska siis mähän tosiaan ostin vapputorilta itselleni ompelukoneen! Aivan samanlaisen kuin ala-asteella oli, joten ei sillä mitenkään voi epäonnistua! Vielä en tiedä mihin väliin mä aion mahduttaa mun uuden harrastuksen.

Uudet harrastukset oli viime viikon juttu muutenkin, kävin ensimmäisen kerran koripalloilemassa ja sunnuntaina naapurin vetämässä jumpassa! Koripallosta muistoksi jäi todella kipeä ranne ja jumpasta niin kipeät reidet, etten tahdo oikein vessaan päästä. Ei vanhan kannattais. (varsinkin kun huomaa olevansa siitä nuorimmasta päästä. Pöö.)

Ja kattokaa miten hienon omenapiirakan tää teki. Tosin, laitoin sen ensin liian pieneen vuokaan ja huomasin tämän ongelman vasta kun olin laittanut puolet omenista päälle, joten vaihdoin sen pellille, joka oli taas liian iso taikinalle, mutta oli se ihan kohtuullista silti. Maistoin tosin eilen tämän piirakan “oikeaa” versiota, eikä tarvitse kovasti tapella kumpi oli parempi.
Kuvassa myös vanha ja uskollinen El mikser.

Ja tässä keittiöapulainen köyhän miehen majassaan.